Samu Saarinen

Pesiskentällä käy iltaisin kuhina, kun eri-ikäiset pelaajat harjoittelevat ja taustavoimat valmistelevat tulevia pelitapahtumia. Niin miehet kuin naiset ovat pelanneet harjoitusotteluita ja viimeinen miesten harjoituspeli pelattiin juuri viikonlopulla. Tälle viikonlopulle saatiin lupa päästää peleihin yleisöäkin, joten tunnelma oli kyllä hieno. Ja olipa kotikatsomon sivukatsomoiden penkitkin saaneet ehostusta sitten viime pelien. Kyllä kelpaa niissä kannustaa. Pesiskesä on siis alkanut ja sarjat käynnistyvät. E-pojat Ikaalisten pesäpallokentällä jo ensimmäisen pelinsä pelasivat ja seuraavaksi on naisten ja miesten vuoro. Ja sen odotetun ensimmäisen miesten Ykköspesiksen sarjapelin.

Miesten joukkue on harjoitellut koko talven ja valmistautuu nyt  pelaamaan hyviä tasaisia pelejä voittamisen mentaliteetilla, asenteella ja ajatuksella, että aina on mahdollisuus voittaa, sanoo miesten joukkueen Samu Saarinen. Sarjan ja pelaamisen tason nousu ilahduttaa omallakin pelaajauralla eteenpäin pyrkivää Samua, joka selvästi on innoissaan siitä, että vastassa on kovia vastustajia, kilpailu on kovempaa ja harrastamisesta on tullut ammattimaisempaa.  Hän uskoo, että katsomossakin kesän mittaan huomataan, että pelataan kilpasarjaa ja kentällä pelaavat kilpaurheilijat, jotka tekevät kaikkensa onnistuakseen yksilöinä ja joukkueena. Ero aiemmin pelattuun suomensarjaan näkyy pelattavien pelien tason lisäksi valmennuksessa ja valmistautumisessa niin yksilö-, joukkue- kuin seuratasollakin ja vaatii mukana olevilta kykyä uuteen ja uudenlaisiin toimintatapoihin sekä erilaisiin yhteistyökuvioihin eri tahojen kanssa. Samu uskoo, että viime kesän onnistuminen, hyvin tehty työ eri osa-alueilla  ja joukkueen hyvä henki antavat hyvät mahdollisuudet tulevalle kesälle. Into alkavaan kauteen on kova.

23-vuotias Samu Saarinen siirtyi pelaamaan Ikaalisten Tarmoon kesällä 2019. Hän on Hyvinkään Tahkon kasvatti ja pelasi siellä vuoteen 2018 saakka. Viimeisenä Tahkon kautena Samu oli mukana, kun Hyvinkään Tahkon A-pojat voittivat Suomen mestaruuden ja samana kesänä hän pelasi myös  Jokioisten Koetuksen miesten joukkueessa saaden samalla kokemusta Ykköspesiksestä. Koetuksen riveissä Samu kohtasi myös silloin Manse PP:ssä pelanneen Tarmon pelinjohtajan Atte Hakalan. Samu löi kovaa kuten aina, ja Atte otti pallon kiinni paljain käsin. Jokin kana tässä jäi Aten kanssa kynittäväksi sanoo Samu pilke silmäkulmassa, mutta nyt ollaan kuitenkin samalla puolella. Molemmat omistautuvat pesäpalloon ja Ikaalisten Tarmon miesten valmentautumiseen ja pelaamiseen kumpikin omalla roolillaan täysillä joukkueen eteen. Vaikka Tarmon joukkue oli muuten Samulle outo, hän kertoo saaneensa lämpimän vastaanoton ja  päässeensä heti alussa hyvin mukaan. Iloinen, sosiaalinen nuori mies on ottanut paikkansa joukkueessa ja kokee itsekin olevansa tärkeä osa sitä.

Tämä Hyvinkään Nopon koulun kolmasluokkalainen aloitti pesäpalloharrastuksen kavereidensa kanssa. Jalkapalloakin Samu pienenä kokeili, mutta pesäpallo tuntui omalta ja taidot ja innostus ovat kasvaneet kasvamistaan. Samu kiittelee Hyvinkään Tahkon junioritoimintaa ja muistelee miten harjoituksiin oli aina kiva mennä ja lähteä. Valmennus oli hyvää ja asiantuntevaa. Kilpailullisuus, urheilullisuus ja tosissaaan tekeminen teki Samuun vaikutuksen ja motivoi pysymään lajin parissa. Mieleen painuva oli myös ensimmäinen leirikokemus Kankaanpäästä. Muistissa on miten 9-10-vuotiaan mielestä oli jännittävää ja hauskaa viettää aikaa muiden harrastajien kanssa, nukkua ison koulun lattialla ja pelata pelejä tuloksistakaan vielä niin tuossa vaiheessa välittämättä. Yhdessä vietetty aika on harjoitusten ja pelien lisäksi pelaajille tärkeää joukkuehengen luomiseen ja yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseen ja sen Samu kokee tärkeänä nytkin.

Samun kanssa jutellessa nousee hyvin esiin henkisen puolen tärkeys ja yhdessä tekemisen merkitys. Harjoitusten ja pelien ulkopuolella vapaa-ajalla, pelimatkoilla ja pukukopissa vietetty aika, yhteiset ruokailut ja palaverit  tutustuttavat pelaajia toisiinsa ja lisäävät keskinäistä vuorovaikutusta. Toinen toisensa tunteminen ja hyvä vuorovaikutus näkyy parhaimmillaan pesiskentällä pelatessa. Sen verran on pilke Samulla silmäkulmassa, että uskon helposti  totisen harjoittelun lomassa olevan välillä hauskaakin ja pukukopissa, joka muuten on todella hieno, on oma sisäinen huumori juttuineen, vitseineen ja tekemisineen. Hyväntahtoista sanailua taitaa kuulla nuoremmat vanhemmilta ja vanhemmat nuoremmilta, mutta eri ikäluokkien jutut ja ajatukset tuovat sopivasti väriä, elämää ja positiivista energiaa  tähän pelaajajoukkoon . Tosissaan valmistaudutaan, mutta hauskaakin on. Pesäpallo on joukkueelle iloinen asia ja sen toivotaan myös näkyvän. Vinkiksi muuten joukkueelle, että Samu aikoo bussimatkoilla viedä korttipelimestaruudet.

Vanhempien tuki on ollut tärkeää harrastamiselle ja  uran etenemiselle. Isä Karille lähtee terveiset ja kiitokset. Hän kuljetti ja katseli pelit, mikä oli pojalle tärkeä kannustin. Samulla on kaksi sisarusta, isosisko ja pikkuveli. Veli Toni pelaa poikien Superpesistä Hyvinkään Tahkossa. Terveiset ja kiitokset menee myös avopuoliso Elinalle Jyväskylään. Elinan tuki ja ymmärrys on tärkeää, sillä tällä tasolla pelaaminen vaatii myös perheeltä ja parisuhteelta. Samu valmistuu juuri näinä päivinä Tampereen ammattikorkeakoulusta biotuote- ja prosessitekniikan insinööriksi ja Elina opiskelee yliopistossa liikuntabiologiaa. Jos pesäpallo vie pariskuntaa erilleen niin yhteistäkin aikaa löytyy. Korona-aika on mahdollistanut sitä vielä aiempaa enemmän. Etäopiskelu on suonut mahdollisuuden opiskella yhdessä ja jakaa aikatauluja niin, että yhteisille harrastuksille ulkoilulle, luonnossa liikkumiselle ja vaelluksille on jäänyt aikaa.

Samu on kulkenut kaukaa harjoituksissa ja se jos mikä kertoo intohimosta lajiin. Motivoivaa on, että joukkue on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen antaumuksella, jolloin harjoituksiin ja leiriviikonloppuihin on ollut mukava ja mielekäs tulla. Kauempana asuessa harjoittelussa on myös paljon omatoimista tekemistä. Ulkopuolella asuvilla on ollut oma lyöntiryhmä ja Samu on harjoitellut myös  pyöräilemällä ja harrastamalla paljon muutakin ulkoliikuntaa. Kesän ajaksi kulkeminen helpottuu, sillä Samusta tulee kesäikaalilainen ja Samua tavatessani muutto olikin juuri parhaillaan menossa. Sarjaohjelma on tiivis. Harjoitukset, peliä edeltävät valmistautumiset palavereineen, pelit ja pelimatkat päälle niin kesäikaalilaisuus on enemmän kuin tarpeen. Palautuminenkin on tarpeen ja tärkeää. Luonnossa liikkumista ja vaeltamista harrastava pariskunta nähdään varmasti lähialueen luontokohteissa. Samun voi pesiskentän lisäksi kesällä bongata frisbeegolfaamassa, pyöräilemässä, metsäpoluilla ja Kyrösjärvellä kalastamassa. Aiempina kesinä Samu ollut kesätöissä opiskelun ohella, mutta nyt tällä tasolla pelaaminen vaatii paljon järjestelyjä perheen, työn ja aikataulujen suhteen, joten tänä kesänä keskitytään pesäpalloon ja työelämä kutsuu sitten syksyllä kauden jälkeen.

Samu on joukkueen musiikkivastaava. Hän valitsee joukkueen pukukopissa kuunneltavan musiikin. Hän kuuntelee itse mieluiten vanhaa suomirockia kuten Eppu Normaalia, mutta myös iskelmää ja toki hän haluaa valinnoissaan huomioida muitakin. Pelien alussa tulevaan esittelyyn joukkue valitsee soitettavan musiikin yhdessä. Pelien aikana peliin keskittyneenä musiikkia tai kuulutusta ei pelaaja enää niin  kuuntele, mutta niiden luoman tunnelman tuntee ja niillä onkin  tärkeä merkitys tunnelman luojana ja nostajana, mikä taas vaikuttaa myös pelaajiin. Samu on huomannut, että musiikki saa myös yleisön helpommin eläytymään, vapautumaan ja taputtamaan. Taputukset ja huudot kuuluvat ja tuntuvat. Samu kertoo kuulleensa "Hyvä Samu"-huudot ja Tarmon kannustamisen. Menneenä lauantainakin Samu ansaitusti sai kannustuksen juoksuja lyödessään ja jälleen hyviä lyöntejä tärkeissä paikoissa kuten monesti aiemminkin. Kannustus huutoinen ja taputuksineen siis kannattaa.

Satu Kantojärvi